Olen ommellut, huovuttanut, nyplännyt pitsiä, kirjaillut japanilaisittain ja tehnyt tilkkutöitä. Jouluksi pakkasin työkalut ja kankaat pois näkyvistä. Lankakori jäi. Siinä kuusen kupeessa linksuttelin keskeneräisiä töitä, raitasukat kaverin miehelle, hartiahuivin itselleni ja vähän villapaitaa valmiimmaksi.
Flunssa tuli. Vaikka neulominen parantaa terveyttä, ei se kaikkeen tepsi.
![neuloja-istock[1]](https://simpsukka.files.wordpress.com/2016/01/neuloja-istock1.jpg)
Neulominen parantaa terveyttäsi
Monessa kodissa kilisee joulun alla puikot ja paketeista tulee pehmeitä. Niin meilläkin. Villapaitoja ei syntynyt kovin monta. Olisiko pingviineillä paremmat apulaiset?
Huhtikuussa vietetään Taidon ja käsityön teemaviikkoa. Viikko sijoittuu samalle viikolle jolloin Taito juhlii nimipäiväänsä eli 14.4. Taito- ja käsityökeskuksissa järjestetään teemaviikolla tapahtumia ja tempauksia, avoimia ovia tai lyhytkursseja.
Tämän vuoden teemana ovat pitsit, tekniikana tai kuvioina. Pitsejä voi nyplätä, neuloa, virkata tai ommella. Vanhoja pitsejä voi käyttää osana uutta käsityötuotetta. Pitseillä voi painaa kuviota kankaalle, kuvioita voi myös maalata tai leikata.
Viikon tarkoituksena on innostaa ihmisiä tekemiseen ja nostaa käsityön arvostusta. Jokainen voi rakentaa omannäköisen Taidon ja käsityön viikon, pop-up tapahtuman, käsityökahvitauon työpaikalla tai kavereiden pitsikekkerit. Tampereella tekstiilitöiden opettajat virkkauttavat pitsikiviä keskustan kahvilassa.
Mitähän minä tekisin? Tilkkutyöt ja trikoot ovat hetkeksi syrjäyttäneet neuleharrastuksen. Kesä on tulossa. Onko aika laittaa pitsisukat puikoille?
Nahkalenkistä kiristämällä saadaan puikkokotelo suljettua.
Äiti kävi 50-luvulla Pallaksella hiihtämässä. Tuliaiseksi hän toi rintamerkin, sokerilusikan, saamelaisnaisen päähineen ja poron sääriluusta tehdyn puikkokotelon. Myöhemmin äiti pienensi punaisen, kirjavin nauhoin koristellun päähineensä minulle. Se oli lempihattuni ja käytin sitä niin kauan kun se mahtui päähän. Isompana tyttönä sain myös äidin puikkokotelon mutta sekin on jäänyt aikaa sitten pieneksi.
Viikonloppuna päätin laittaa puikot järjestykseen. Kaivelin varastosta napakkaa kangasta ja vinokaitaleiden viimeiset palat. Sain kankaasta neljä pussia, kolme sukkapuikoille ja yhden pitkille puikoille. Puikoista näkee, että sukkia on tehty paljon ja montaa kudottu yhtäaikaa.
Vinokaitaleen väri kertoo puikkojen koon: turkoosi on kakkosen puikoille, luonnon vaalea 3-3,5 kokoisille puikoille ja tumman sininen sitä suuremmille. Pitkät puikot mahtuvat toistaiseksi yhteen pussiin.
Valmiin käärön koko riippuu sukkapuikkojen määrästä. Kuvan mallissa on 12 lokeroa joihin mahtuu 2-4 numeroiset puikot. Yksi lokero on lyhennetty poikkitikkauksella, siinä voi säilyttää lyhyempiä puikkoja, joita käytetään silmukoita siirrettäessä.
Valitse kankaaksi napakka, tiukkasidoksinen kangas tai ohut nahka. Raidat helpottavat lokeroiden tikkausta. Kankaan väriin sopivaa vinokaitaletta tarvitset 1,5 -2.
Pussiin voi tehdä leveän lokeron viivoittimelle tai taskut kerrosmerkeille.
Minä en punninnut lankoja, turhaa hifistelyä. Silmämääräinen arvio riitti sillä ympäri kämpää, vintille, kellariin ja mökille sijoitettujen lankojen punnitseminen olisi ollut turhan työlästä. Minä en siis luvannut laihduttaa kiloja vaan hävittää yksittäisiä nyssäköitä joista ei saa villapaitaa, raitaa sukkaan, tai kokonaista huivia.
Onnistuinko? Kyllä!
Lankojen hävittämisinnostuksessa kävi kuitenkin huonosti. Koska neulominen oli koko ajan mielessä ja keskeneräinen työ käsissä, eksyin tavallista useammin lankakauppaan. Retkahdin ostelemaan alennusmyynneistä ja messujen houkutukset kävivät ylivoimaisiksi. Katastrofi syntyi kun innostuin tuftauksesta. Yhteen työhön menee ehkä vain parisataa grammaa lankaa mutta sävyjä on syytä olla ainakin tuhat, jotta syntyy sävykästä jälkeä. Tuftauslankoja on nyt monta laatikollista, sukkalankoja sohvatyynyt täynnään ja villapaitoja voisi kutoa koko suvulle.
Osallistunko lankalaihdutukseen tänäkin vuonna? Kyllä!
Mitä lupaan? Tuftailla, neuloa villapaitoja, sukkia ja virkata mattoja. En tänäkään vuonna punnitse lankoja vaan silmäys riittää. Jos nyttyrät ja pussukat neulenurkkauksesta ovat vähentyneet ja olohuone siistiytynyt olen onnistunut laihdutuksessa. Vintin vyyhdit joutuvat odottamaan aikaa parempaa. Kun kangaspuille ja neulekoneelle löytyy tilaa, saavat ohuetkin langat kyytiä. Mutta se on jonkun toisen vuoden lupaus se.
.
Joulukiireitä voisi helpottaa kaulahuiveja kutovat tuulimylly. Merel Karhofin mainio keksintö on kiinnitetty kerrostalon ulkoseinään. Valmis neule liehuu ohikulkijoiden iloksi kerroksista alas kun huiville kertyy pituutta. Valmiita huiveja voi ihailla Merel Karhofin blogissa.
Suomen luonnon päivää juhlitaan 30 elokuuta. Juhlan kunniaksi on järjestetty luontoaiheinen käsityökilpailu. Kilpailuun voi osallistua sukkamallilla, jonka kuvioaiheina ovat Suomen luonnon kasvit ja eläimet. Toteutustapa on vapaa, voi neuloa, virkata tai yhdistellä samaan sukkaan montaa eri tekniikkaa.
Houkutteleva kilpailu, luontoaiheet ovat nyt muutenkin pinnalla. Kukkasukkia on neulonut pitkin kesää yksi jos toinenkin. Eläinaiheisia muotisukkia ovat nyt pöllöt ja rykimäsukat. Kalajokisukatkin ovat huiman hienot luontosukat vaikkei niissä tämän kilpailun vaatimia kasveja ja eläimiä olekkaan. Kiinnostavaa nähdä, minkälaisia malleja uusi kilpailu tuottaa.
Osallistumisohjeet löytyvät Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta.
Kopioin pääkohdat tähän:
Näin osallistut
Lähetä sukat 3.10.2014 mennessä osoitteeseen:
Suuri Käsityö
Suomen luonnon päivä -kilpailu
PL 100, 00040 Sanoma
Voittajasukat valitsevat Suuri Käsityön, Novitan ja Suomen luonnonsuojeluliiton edustajat. Kiinnitä kilpailutyösi sisäpuolelle nimilappu, jossa ovat myös yhteistietosi palkintojen lähettämistä varten. Jos haluat, että kilpailutyösi palautetaan sinulle, liitä mukaan kirjekuori ja palautuspostimerkki. Palkitut työt ja niiden ohjeet esitellään Suuri Käsityö -lehdessä, lehden verkkojulkaisussa ja Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella.
Palkinnot
1. Palkinto: Lahjakortti Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokauppaan, arvo 150 €.
2. Palkinto: Novitan lankoja, arvo 125 €.
3. Palkinto: Suuri Käsityön vuosikerta, arvo 103 €.
Kisan etenemistä voi seurata:
www.suurikasityo.fi
www.sll.fi
www.novita.fi
Pakkasin isoimman matkalaukkuni puolilleen ja lähdin Pärnuun. Olin kuullut Pärnun upeasta hiekkarannasta, kauniista huviloista, Viron villoista ja halvoista hinnoista. Tein jo kotona ostoslistan. Käsityöihmisellä tuppaa lankojen hamstraus ryöstäytymään käsistä aina, kun löytyy hyvä kauppa.
Säät eivät suosineet rantaelämää joten ehdin hyvin tutustua vanhan kaupungin käsityökauppoihin. Ensimmäisenä pyörähdin pääkadulla sijaitsevassa pellavakaupassa. Löytyi mekkoja neljälläkympillä, jakkuja ja neuleita. Myymälän takaosassa oli langat ja kankaat. Haksahdin ostamaan isot kartiot ohutta pellavalankaa. Yksinkertaisena se käy koneneulontaan, kerrattuna siitä voi virkata ja neuloa. Pellavalankojen kilohinta oli 20 €, kankaat 8 €/m. Viereisissä puodeissa myytiin samat langat ja kankaat pari euroa kalliimmalla hinnalla.
Vihreän talon pellavakauppaan astuttiin kulmauksesta. Päivällä sisäänkäynnin viereen nostettiin koreja ja tanko myytäville vaatteille.
Pellavalankaa myytiin isoissa kartioissa monen vahvuisena. Ostin kaksisäikeistä oranssia ja puolivalkaistua pellavaista. Karkeaa villalankaakin olisi saanut edullisesti Viron väreissä.
Hahtuvalankaa löytyi pellavakaupan lisäksi vain yhdestä toisesta lankakaupasta. Värit eivät miellyttäneet ja kaupat jäivät tekemättä.
Liukuvärjätty villa ei sekään innostanut. Löysin sopivan vyyhdin toisesta kaupasta.
Keltaisen talon pienen lankakaupan tunnisti kaiteen neulegraffitista. Kauppa pursuili kaikenlaisia lankoja ja käsityötarvikkeita. Pellavia myytiin myös vajaissa kartioissa ja 50 g kerissä nimellä Midara Linas. Tilanahtaus ja asiakkaiden tungeksiminen estivät laajemmat penkojaiset ja pääsin ulos kohtuullisen pienen ostoksen kanssa mutta ylen tyytyväisenä.
Ponyn lenkkipäiset villaneulat maksoivat 2€ ja pussillinen kerrosmerkkejä vain 0,9 €.
Midara Linas pellavalankaa löytyi tarjouskorista 2 €/50g.
Kivenheiton pässä Ülikooli Apteekilta on ankean harmaa rakennus jossa oli kanganskauppa ja kaksi lankakauppaa. Kangaskaupassa oli alennusmyynti. Ummistin silmäni vaikka alennusprosentti oli 70. Kankaita minulla on vaikka muille jakaa. Ostin kuitenkin piilovetoketjuja hyvällä hinnalla. Muut ompelutarvikkeet tuntuivat kalliilta.
Woolmint Eesti, Vikero ja nurkassa sijaitseva kirpputori Kasutatud riided kauppasivat kaikki erilaisia lankoja.
Pihan perällä myytiin lankoja kahdessa kerroksessa. Alakerrasta löytyi pellavaa, hahtuvalankaa ja liukuvärjättyä villaa sekä liettualaista Teksrena-lankaa. Kaupassa myytiin myös valmiita neuleita ja langan menekkiä olikin helppo arvioida valmiista työstä. Yläkerrassa oli erikoislankoja, neulenurkkaus ja kirjoja selattavaksi
Vikerosta löytyi oikea sävy vironvillaa. Yhdestä vyyhdistä tulee iso hartiahuivi.
Liettualaista Teksrena-lankaa myytiin parilla eurolla melkein kaikissa käsityöliikkeissä. Värejä oli runsaasti.
Lankakaupan alakerrassa oli Remont ja viimistlus -kauppa ja vieressä myytiin kivitasoja.
Vanhan torin kulmilla, hieman keskustan ulkopuolella oli suuri kangaskauppa, KangaDzungel. Satamassa jaettavassa ilmaisjakelulehdessä oli tarjouskuponki jolla ostoksesta saisi puolet alennusta. Vaikka en aikonut kankaita tällä reissulla ostaa, lähdin tutustumaan paikkaan. Valikoimat olivat huimat.
Vetoketjuja oli metritolkulla mutta ompelulankojen valikoima suorastaan vaatimaton. Myös muu ompelussa tarvittava materiaali ja välineistö oli vähäistä, sen sijaan helmiä ja korutarvikkeita löytyi mukavasti.
Kankaita oli valtava määrä. Eri kangaslaadut olivat hyvin edustettuna, mm. monen värisiä ja laatuisia vuorikankaita oli paljon.
Neulelankoja oli vähän ja puikkojakin vain muutamia. Ostin bambuisia pyöröpuikkoja noin 2€/kpl. Paketissa ei näkynyt merkkiä tai valmistajaa.
Hommiku 2
Port Arturin kauppakeskuksessa oli siisti ja iso lankakauppa jonka nimi ei jäänyt mieleen, koska en tehnyt siellä ostoksia. Kaupassa oli hyvä valikoima Novitan lankoja. Ei kiinnostanut, niitähän sai Suomestakin, tosin hivenen kalliimmalla. En käynyt vanhan keskustan ulkopuolella. Uskoisin että muissakin kauppakeskusksissa ja tavarataloissa on lankamyyntiä.
Käsitöiden harrastajalle pakollinen vierailukohde on taiteilijoiden ja käsityöläisten talo jossa on useita työpajoja. Killan talossa voi tehdä ostoksia suoraan työpajassa ja nähdä samalla, kuinka esineitä valmistetaan. Talossa on myös avoimia työpajoja joihin vierailijat voivat osallistua.
Minua kiinnosti Viron liukuvärjätty villa, pellavat, kirjat, korut, taontatyöt ja työkalut. Kaikkea löytyi ja enemmän. Pärnuun täytyy lähteä toisenkin kerran, ehdottomasti.
Näin ensimmäisen 3D tulostimen pari vuotta sitten. Se oli vaatimattoman näköinen vanerihökötys, kuin lasten koottava lelu. Mielikuvaa vahvisti kirkkaanväriset pikkulelut joita laite hitaasti mutta tarkasti tulosti kerros kerrokselta. Innostuin vaikka muovitilpehöörille ei meidän perheessämme ollut lasten aikuistuessa enää sijaa. Entä jos materiaali olisi jotain muuta, metallia? Voisinko tulostaa vanhaan Volvooni varaosia joita nyt metsästän rompetoreilta ja romuttamoilta, koska niitä ei teollisesti enää valmisteta? Onnistuisiko lasikannen tulostaminen rikkimenneen tilalle tai koru tai karkki? Voisinko muotoilla esineitä joita ennen tein savipajalla?
Mitä? et ole kuullut 3D tulostimesta? katso minuuttivideolta, miten laite toimii.
Parissa vuodessa 3D tulostimet ovat yleistyneet ja investointi ei hintansa puolesta enää ole mahdoton, minullekaan. Laitteen voi jopa koota itse, lasteni ystävätkin rakentelevat niitä. 3D tulostimia on hankittu jo muutamaan yläkouluun jossa niitä käytetään matematiikan, kemian, fysiikan ja tietotekniikan opiskelussa. Rajakylän koulussa tulostin on jo kolmosluokkalaisten käytössä. Koulun blogista voi lukea lisää.
Toukokuussa Helsingin sanomat julkaisi uutisen villatulostuksesta. Scott Hudson Carnegie Mellonin yliopistosta keksi korvata tulostimen metallisen suuttimen neulalla johon pujotettiin villalankaa. Tulostimesta tuli kutomakone jolla voi latoa ommelta riviin tai päällekkäin, tulostaa villalankaa mihin muotoon tahansa.
Villasta tulostettiin aluksi nalleja.
Hankkisinko minä villatulostimen? Tulostelisin tutuille vauvoille nalleja ja muita pehmoleluja? Syöttäisin illalla mittani tietokoneelle ja aamulla pukisin printteriltä paidan päälleni? Epäröinkö? On minulla muitakin käsityön tekemiseen tarvittavia koneita: saumuri, ompelukone ja neulekone. Olen myös alkanut ostaa valmisvaatteita, vaikka ennen tein kaiken itse.
Villatulostin ei koskaan korvaa käsillä tekemistä. Se kilpailee kauppojen, ennen kaikkea verkkokauppojen kanssa. Omilla mitoilla voi jo nyt tilata villapaidan. Mielenkiintoinen mahdollisuus on myös elektroniikan tulostaminen villan sekaan. Villaisten älyvaatteiden tai -esineiden yksilöllinen valmistus jopa kotona on houkutteleva ajatus.
Kyllä villatulostimelle markkinoita löytyy, minunkin kotoani.
Lapseni sai kaverikierrätyksenä lohenpunaisen villatakin. Villari ei käytössä kulunut; oli lämmin kesä, se ei ollut sininen ja hihat eivät istuneet. Purin sen jo ennen kuin se jäi pieneksi. Kieputin vyyhdit, viruttelin, kiersin pyyhkeen sisällä kuivaksi ja ripustin henkariin kuivumaan. Painoksi laitoin toisen henkarin ja toisen vyyhdin. Mutkat suoristuivat eikä lanka venynyt liiasta painosta.
Lohenpunainen kerä lojui lankakorissa monta vuotta eikä löytänyt kutojaansa. Keväällä innostuin neulomaan vauvansukkia. Sukuun oli syntynyt uutta polvea ja paikalliseen sairaalaankin kerättiin sukkia vastasyntyneille. Lankakerä pääsi pyörimään kutomisen tahtiin.
Langasta tuli neljät sukat ja kaksi nuttua. Punnitsin pieneksi pyörineen kerän: 30 g. Siitä saa vielä yhdet sukat ja toiseen raidat. Hyvä kiertää monta kertaa.
Sukkien ohjeet löytyvät Hyvin tehty->Vauvansukkia sairaalaan -sivulta.
Simpsukka 