Olen ommellut, huovuttanut, nyplännyt pitsiä, kirjaillut japanilaisittain ja tehnyt tilkkutöitä. Jouluksi pakkasin työkalut ja kankaat pois näkyvistä. Lankakori jäi. Siinä kuusen kupeessa linksuttelin keskeneräisiä töitä, raitasukat kaverin miehelle, hartiahuivin itselleni ja vähän villapaitaa valmiimmaksi.
Flunssa tuli. Vaikka neulominen parantaa terveyttä, ei se kaikkeen tepsi.
![neuloja-istock[1]](https://simpsukka.files.wordpress.com/2016/01/neuloja-istock1.jpg)
Neulominen parantaa terveyttäsi
Monessa kodissa kilisee joulun alla puikot ja paketeista tulee pehmeitä. Niin meilläkin. Villapaitoja ei syntynyt kovin monta. Olisiko pingviineillä paremmat apulaiset?
Huhtikuussa vietetään Taidon ja käsityön teemaviikkoa. Viikko sijoittuu samalle viikolle jolloin Taito juhlii nimipäiväänsä eli 14.4. Taito- ja käsityökeskuksissa järjestetään teemaviikolla tapahtumia ja tempauksia, avoimia ovia tai lyhytkursseja.
Tämän vuoden teemana ovat pitsit, tekniikana tai kuvioina. Pitsejä voi nyplätä, neuloa, virkata tai ommella. Vanhoja pitsejä voi käyttää osana uutta käsityötuotetta. Pitseillä voi painaa kuviota kankaalle, kuvioita voi myös maalata tai leikata.
Viikon tarkoituksena on innostaa ihmisiä tekemiseen ja nostaa käsityön arvostusta. Jokainen voi rakentaa omannäköisen Taidon ja käsityön viikon, pop-up tapahtuman, käsityökahvitauon työpaikalla tai kavereiden pitsikekkerit. Tampereella tekstiilitöiden opettajat virkkauttavat pitsikiviä keskustan kahvilassa.
Mitähän minä tekisin? Tilkkutyöt ja trikoot ovat hetkeksi syrjäyttäneet neuleharrastuksen. Kesä on tulossa. Onko aika laittaa pitsisukat puikoille?
Minä en punninnut lankoja, turhaa hifistelyä. Silmämääräinen arvio riitti sillä ympäri kämpää, vintille, kellariin ja mökille sijoitettujen lankojen punnitseminen olisi ollut turhan työlästä. Minä en siis luvannut laihduttaa kiloja vaan hävittää yksittäisiä nyssäköitä joista ei saa villapaitaa, raitaa sukkaan, tai kokonaista huivia.
Onnistuinko? Kyllä!
Lankojen hävittämisinnostuksessa kävi kuitenkin huonosti. Koska neulominen oli koko ajan mielessä ja keskeneräinen työ käsissä, eksyin tavallista useammin lankakauppaan. Retkahdin ostelemaan alennusmyynneistä ja messujen houkutukset kävivät ylivoimaisiksi. Katastrofi syntyi kun innostuin tuftauksesta. Yhteen työhön menee ehkä vain parisataa grammaa lankaa mutta sävyjä on syytä olla ainakin tuhat, jotta syntyy sävykästä jälkeä. Tuftauslankoja on nyt monta laatikollista, sukkalankoja sohvatyynyt täynnään ja villapaitoja voisi kutoa koko suvulle.
Osallistunko lankalaihdutukseen tänäkin vuonna? Kyllä!
Mitä lupaan? Tuftailla, neuloa villapaitoja, sukkia ja virkata mattoja. En tänäkään vuonna punnitse lankoja vaan silmäys riittää. Jos nyttyrät ja pussukat neulenurkkauksesta ovat vähentyneet ja olohuone siistiytynyt olen onnistunut laihdutuksessa. Vintin vyyhdit joutuvat odottamaan aikaa parempaa. Kun kangaspuille ja neulekoneelle löytyy tilaa, saavat ohuetkin langat kyytiä. Mutta se on jonkun toisen vuoden lupaus se.
.
Näin ensimmäisen 3D tulostimen pari vuotta sitten. Se oli vaatimattoman näköinen vanerihökötys, kuin lasten koottava lelu. Mielikuvaa vahvisti kirkkaanväriset pikkulelut joita laite hitaasti mutta tarkasti tulosti kerros kerrokselta. Innostuin vaikka muovitilpehöörille ei meidän perheessämme ollut lasten aikuistuessa enää sijaa. Entä jos materiaali olisi jotain muuta, metallia? Voisinko tulostaa vanhaan Volvooni varaosia joita nyt metsästän rompetoreilta ja romuttamoilta, koska niitä ei teollisesti enää valmisteta? Onnistuisiko lasikannen tulostaminen rikkimenneen tilalle tai koru tai karkki? Voisinko muotoilla esineitä joita ennen tein savipajalla?
Mitä? et ole kuullut 3D tulostimesta? katso minuuttivideolta, miten laite toimii.
Parissa vuodessa 3D tulostimet ovat yleistyneet ja investointi ei hintansa puolesta enää ole mahdoton, minullekaan. Laitteen voi jopa koota itse, lasteni ystävätkin rakentelevat niitä. 3D tulostimia on hankittu jo muutamaan yläkouluun jossa niitä käytetään matematiikan, kemian, fysiikan ja tietotekniikan opiskelussa. Rajakylän koulussa tulostin on jo kolmosluokkalaisten käytössä. Koulun blogista voi lukea lisää.
Toukokuussa Helsingin sanomat julkaisi uutisen villatulostuksesta. Scott Hudson Carnegie Mellonin yliopistosta keksi korvata tulostimen metallisen suuttimen neulalla johon pujotettiin villalankaa. Tulostimesta tuli kutomakone jolla voi latoa ommelta riviin tai päällekkäin, tulostaa villalankaa mihin muotoon tahansa.
Villasta tulostettiin aluksi nalleja.
Hankkisinko minä villatulostimen? Tulostelisin tutuille vauvoille nalleja ja muita pehmoleluja? Syöttäisin illalla mittani tietokoneelle ja aamulla pukisin printteriltä paidan päälleni? Epäröinkö? On minulla muitakin käsityön tekemiseen tarvittavia koneita: saumuri, ompelukone ja neulekone. Olen myös alkanut ostaa valmisvaatteita, vaikka ennen tein kaiken itse.
Villatulostin ei koskaan korvaa käsillä tekemistä. Se kilpailee kauppojen, ennen kaikkea verkkokauppojen kanssa. Omilla mitoilla voi jo nyt tilata villapaidan. Mielenkiintoinen mahdollisuus on myös elektroniikan tulostaminen villan sekaan. Villaisten älyvaatteiden tai -esineiden yksilöllinen valmistus jopa kotona on houkutteleva ajatus.
Kyllä villatulostimelle markkinoita löytyy, minunkin kotoani.
Simpsukka 